Kaffeaddiktio.

Kaffe maailman hoteimman baristan tekemänä maistuu edelleen hyvältä. Alla dagar i veckan.
Ennen siihen kahvilaan menoa kävin ostamassa uudet piilarit, vaikka rahani ovat nyt vähissä - koska ainakin Riian kavereiden mukaan olen laseilla "vakava, opettajamainen" mutta ilman laseja "sellainen uuuuUUUU." Tuo jälkimmäinen kai tarkoittaa flirttailevaa tai viettelijämäistä? Nojoo onhan mul erikoiset silmät. Kiva että on niitä tissejä korvaamassa ees naama, joka vetää helposti verrat mm. Angelina Jolielle ja Megan Foxille (ja tääkin hankkinu naamansa kirurgilla... Minä äidin kohdussa) jne. Mulla on ollut vaikea lapsuus koska kasvatusmetodit olivat järkyttävät ja vanhemmat eivät rakastaneet toisiaan eivätkä näyttäneet mua kohtaan mitään emotionaalista kiintymystä (tästä kai johtuu minun pitkä taipumus etsiä välittämistä miehiltä), mutta kiitti heille edes siitä, että menivät kauniisiin naimisiin!

Ei tänään tosin juteltu kunnolta, koska siellä oli heti mun jälkeen asiakkaita jonossa. Flirttiä kyllä riitti. Nyt kun tietää nimenikin, käytti sitä myös kun kysyi minulta jotain.
Ah.
Huomasin myös, että oli lisännyt mut Facessa. Hyväksyin. Hän laittoi mun profiilikuvaan liken:)
Ette voi uskoa - just eilen mietin siellä kahvilassa, kertoisinko hänelle, että tulin räppitapahtumasta ja että harrastan sitä. Hän ei vaikuta ollenkaan sellaiselta, joka sellaisesta tykkäis hyvää. No, nyt kun hän on mun FB:ssä, katsoin hänen liketyksensä, ja niiden perusteella me voitais mennä ihan täysissä fiiliksissä samoille keikoille jopa, ja hän on ihan samoissa jutuissa mukana... Hänellä oli kavereissakin joitakin räppipiirien ihmisiä ja yhteisöissä oli mm. muutaman räppiin keskittyvän dokumenttiprojektin yhteisöt.
Hemmetti onko tää totta.
Nyt on varmaan oikea aika kirjoittaa kiva viesti hänelle, jossa kysyn siitä hän suhdestatuksestaan. Aloitan tietenkin kertomalla varmaan, kuinka häntä on aina niin mukava tavata ja katsella.

dhsdhdhfbdhfbdhfbd oon ihan sekasin tästä miehestä. Tosin en varmaan sais olla, kun "suhteessa". Mitä ihme suhdekäytöstä se tosin häneltä on.

OKC:ssä tapasin juuri profiilin tehneen miehen Riiasta, 28v, mukavaa jutella, naama ihan jees mutta ei ihan mun lemppari särmikästä mallia mutta aika jees silti, ja varmaan jatketaan juttelemista. Tosin pitää jotenkin saada enemmän selvää, sillä hän ei niin paljon kertonut profiilissa ittestään.

Emmää tiä. Musta paras mies olis sellanen, jonka kanssa vois myös harrastaa räppiä tai jotain muuta luovaa, vaikkapa pukeutumisaddiktiota tai edes konemusaa, vapaasti kaksin. Ja joka samalla aikaa olis muiltakin osin samalla aallolla kanssani, eli osaa ja haluaa keskustella asioista, eikä vain todeta, että "olin viikonloppuna crossfittaamassa / pelaamassa korista". Niin ja muutenkin, että tuntuis, että meillä olis jokin yhteys. Se olisi NIIIIN huippua tosin jos hänkin olisi hieman alternative tai jotenkin luova tyyppi, koska sitten en tuntisi, että hän yrittäis mahduttaa mua johonkin muottiin tai että on painetta olla tosi tarkan klassisesti aina pukeutunut ilman kreisejä värejä. Mun eksän, J:n kanssa tuo tyylijuttu meni loistavasti yksiin. Muut asiat eivät menneet, ja muuten, nykyään hän on narkkari ja muutenkin muuttunut täysin...

Rukoilen Jumalalta minulle miestä, joka olisi edes jossakin määrin toiveideni suuntainen. Jäi muuten kirkossa tänään käymättä, koska en saanut lähdettyä ajoissa, mutta sen jälkeen kuulin paljon latviaa kaupungilla, lieneevät tulleet sieltä.

Olen pikkasen koukuttunut sushiin tällä hetkellä, ja istuin tänään suhsilla lähellä linkkuasemaa. 8 rullaa ja juoma oli 8 euroa. Ja kaupassa 5 rullaa on 4,70 euroa. Saan slaagin näistä hinnoista, enkä pelkästään itteni takia, vaan aina kun ajattelen, millaista on elää kun asiat maksavat saman kuin Suomessa about 5 kertaa huonommalla palkalla.

Ja ei tän kaupungin kauneuskaan ole mulle kovin huumaavaa ollut. Jotenkin kauheesti vaan lasia ja betonia ja... No mitäs menin tottumaan pohjolan Pariisiin. Oma vikani. Kyl mulle Tallinna tuntu erilaiselta ennen kuin olin Riiassa asunut. Nyt se tuntuu sellaiselta jotenkin valjulta ja ei yhtä erityiseltä. Kai tää olis erityisen tuntuinen, jos olisin vaikka kasvanut täällä ja samaistuisin tähän kulttuuriin. Mutta kun niin ei ole ja joka keskustelussa saan aika varaukselliset ilmeet kun on se suomiaksentti. Se jotenkin aiheuttaa hienoista lasimuuria. Luin myös yhdestä Latvian virolaisia käsittävästä kirjasta, että jo vuonna nakki virolaisia on mennyt Latviaan asumaan ja jäänyt sinne jos ovat olleet asteen boheemimpia tyyppejä, kun Latviassa sellaisia hyväksytään paremmin eikä kattella kieroon. Huomaan tän itekin. Ja ylipäätään kaikki "prestiiž" tuntuu olevan täällä Virossa tärkeä asia, kaikki mun deitit täältä on aina heti ekana tärkeilemässä, missä asemassa on, millainen auto on, millainen kallis kello on jne. Latviassa ei tollasia asioita pidetä yhtä keskeisinä elämässä. Huomaa tän kyl siitäkin, kuinka Virossa työpaikoilla on meno tosi säntillistä ja Latviassa on silleen, että tehään puol tuntia töitä ja sitten taas joku hurlumhei ohjelmanumero, kuten vaikka piilosta tai kitaransoitto... Jälkimmäisessä mallissa ei kyl tuu yhtä hyvin valmista, mutta ei myöskään tule niin plajon stressiä.
No oon huomannu Latvian ja Viron elämän välillä kyllä paljon muitakin eroja. Totta kai yhtäläisyyksiäkin on, mutta erot ovat myös todella selviä. Virolaiset puhuu keskenään (!!!) usein ihan kokonaisia lauseitakin enkkua. Itte asias ne lisää enemmän enkkua puheeseensa kuin suomalaiset ja aina täydellisellä britti/USA-aksentilla jne. Latviassa ei tollaista syystä tai toisesta tapahdu.

Sitten on, että Virossa alle 30v. suunnilleen ei kukaan osaa venäjää, latviassa jokainen. Ja ylipäätään täs tuumin, että en ole sitten Viroon muuton ollut paljon venäjän kielen kanssa tekemisissä, kaikki puhuminen on yleensä viroksi ja tekstit kaikkialla viroksi. Kun taas Latviassa piti koko ajan jonglöörata kahden kielen välillä (ja ikävä kyllä mulla oli aina niin, että se kieli, jolla aamulla aloitin päiväni, jäi päälle loppupäiväksi.) Silti sekä Riiassa että Tallinnassa on venäjänkielisiä puolet. Ero on siis siinä, että ilmeisesti Tallinnassa se venäjän käyttö sitten kuuluu vain yksityiselle elämänalueelle. Riiassa sen sijaan on silleen, että kakki toiminta on selvästi kaksikielistä. Muutenkin jotenkin tajuaa koko ajan, kuinka erillään täällä on nää ihmisryhmät, mutta tajuaa myös, että venäläisiä pidetään täällä jotenkin "alempana kastina" tai "ei niin kultturelleina", kun taas Latviassa ei latvialaisten/venäläisten välillä ole sosiaalisen aseman eroa ja erot on ainoastaan identiteetissä ja ajattelutavoissa, mutta sit luin tämän artikkelin, joka selitti aika hyvin, mistä tää johtuu.

No anyway jos ehdin täällä olemaan siihen asti niin meen kattomaan Чапаев и пустота teatteriestiyksen joka on kohta Solariksessa...
Ai niin yks ihme ero on temperamentti! Kun täällä on bussissa tai ratikassa, niin ihmiset istuu hiljaa, kuten Suomessa. Latviassa pitävät melua.
No enköhän kohta oo Latviassa taas. Lai Dievs man dod spēku atgriesties